PIHLAJAN KUKISTA

säv./san. Samuli Saarinen

Kuin tammen terho
Maahan putoaa ja maatuu
Niin viimeinen verho
Edessämme avautuu

Kirkkaampina
Syksyn värit on ennen kuolemaa
Kirkkaampana
Kerran hehkuu uusi maa

Pihlajan kukista
valkoinen polku
Rakkautta täynnä
on elämän kulku
Ja elää saan sen tänään

Vaan toivo meidät täyttää
Niinkuin verso uuden puun
Elämän näyttää
Täyttymyksen kaipuun

Luokseen meitä kaipaa
Luomakunta kuiskaa
Etkö jo huomaa
Kuinka Luojasi rakastaa