Erämaassa

Erämaassa elämä palaa

Palaa tuhkaksi kaikki
Loppuu yrittäminen

Sielu kuivuu kokoon
käppyräksi käpertyy
rusinaksi rypistyy
mullaksi maahan päätyy

Ahdistus valtaa mielen
kaappaa kehon
sairaaksi saattaa
koko ihmisen

Pakottaa polkemaan paikallaan
Aletaan liikkua harmaalla alueella

Maailma kaatuu
haaveet hiipuu
häipyy kaukaisuuteen
unikuviin
muistoihin joita ei voi muistella
koska sattuu

Katkeruus ja kyynisyys
paskamaiset veljekset

Kaikki viedään
loputkin ryöstetään
Ei ketään
Ei mitään
Yksinäisyys

Jano yltyy
tulee kestämättömaksi
pakko saada juotavaa

Kun sitä saa
juo liikaa
kaiken kerralla
siitä tulee ähky

Täytyy huilata hetki auringossa

HETKINEN!

Silloin kun ahdistus ympäröi minut
piiritti joka suunnalta
sulki seiniensä sisään
telkesi tunkkaiseen luolaansa
ja imi elämän voimani
Luulin silloin olevani pimeydessä
siinä laaksossa, josta kerrotaan

Nyt kuitenkin
väitän olevani erämaan paahteessa

Oliko ahdistus sittenkin vain pilvi
joka peitti valon
Sai minut luulemaan
että olen tehnyt väärin
Valehteli
että olen eksynyt
sysätty syrjään
hylätty
tarpeeton
merkityksetön
ilman toivoa
vailla tulevaisuutta

Eihän pimeys voi tehdä mitään
ei kerrassaan mitään
Siksi sen täytyy valehdella
luulotella olevansa jotakin

Ei se saa mitään aikaiseksi
Ei se luo uutta elämää
Ei se saa luontoa heräämään
ainoastaan pedot luolistaan
Eikä se niitäkään käskisi
ellei Luoja olisi niin säätänyt
Nerokkaan suunnitelmansa mukaan
laittanut ne yötä kulkemaan
Merkiksi meille
korostamaan
yön ja päivän eroa
Valkeuden sanomaa

Valoa ja lämpöä
tarvitaan elämään
jatkuvaan uudistumiseen
Pimeys ja kylmyys
ei sitä synnyttää voi

Pimeä ja kylmä
korkeintaan säilyttävät ennallaan
sitäkin vain aikansa
ennen kuin mätänee
Mutta ketä kiinnostavat
vanhat perunat
siinä vaiheessa kun kevät koittaa
ja aurinko nostaa maasta uusia
Tarjoappa suomalaiselle
juhannuspöydässä kuoriperunaa
Ei tarvi toista kertaa kutsua

Jumalan hehku
se minua poltti
syntisen lihan luistani irrotti
erotti ytimen ja ylpeyden
teki tilaa uudelle

Pimeys tuli väliin
tarjoten suojaa hehkua vastaan
väitti olevansa valoa suurempi
koitti ottaa taivaan haltuunsa

Valo loistikin pimeydessä
eikä pimeys sitä käsittänyt
luuli minut voittaneensa

Valo loisti pimeydessä
eikä pimeys sitä käsittänyt
Luoja astui itse alas
kävi pimeimpään onkaloon
syvimpään rotkoon
Toi Valon pimeään
eikä pimeys sitä käsittänyt

Nosti aarteet pimeän kätköistä
Näytti salaisuudet suojistansa

Yllätti minut
saapui selkäni takaa
keskellä pimeintä pimeyttä
kuiskasi
laittoi kätensä korvani viereen
ja supatti

Laitappa ruosteinen hanko nuotion hehkuun
anna palaa
anna levätä aikansa
koskematta paikallaan
Kun aika on täynnä
ota hanko hehkusta
ja hämmästy!
Ei ruostetta
Ei roskaa
Alkuperäinen saatiin näkyviin
Mitä nyt vähän nokea pinnassa
Se on helppo pyyhkäistä pois

On parempi olo
Kevyempi
Puhtaampi
Kiitän ja nousen
Pyyhkäisen hiekat jaloistani
ja jatkan matkaa
Alkaa vihertää
Autiomaa herää kukkimaan
Saa jälleen joet virtaamaan
Puut kasvamaan
Hedelmiä notkumaan
Saa sielun virkoamaan

Erämaassa elämä palaa


25.2.2014
Samuli Saarinen