Jumala säästi kansansa erämaassa

Ensi ajatukselta voisi ajatella kuitenkin aivan päinvastaista. Arvioiden mukaan 2-4miljoonaa israelilaista lähti aikanaan Egyptistä Mooseksen johdolla erämaahan, kohti luvattua maata. Matka kesti kuitenkin odotettua kauemmin. Ei varmaan Mooseskaan aluksi ajatellut viettävänsä taas 40 vuotta erämaassa. Juurihan hän oli samaisen ajan siellä viettänyt paimentaen appensa lampaita. Todennäköisesti Mooseskin toivoi pääsevänsä hetikohta siihen luvattuun maahan, josta Jumala oli puhunut.

Mutta matka kesti. Viikkoja, kuukausia, vuosia... Mitähän kaikkea onkaan Mooseksen ja muidenkin ihmisten päässä liikkunut, kun on tajuttu, ettei tässä nyt ihan mihinkään paratiisiin olla päädytty, vaikka niin oli puhe. Päinvastoin, kuivaa erämaata, ainainen huoli ruoasta ja vedestä. Jäätäisiin edes johonkin siedettävään paikkaan. Mutta ei. Sahataan edestakaisin aavikkoa, kuin ilman selvää määränpäätä. Mitä järkeä? Ei sinänsä ihme, että kansa alkoi nurista ja tahtoi päästä takaisin Egyptiin. Siellä lihapadat olivat suuria ja meheviä. Viljelymaa oli rehevää. Vettä ja ruokaa riitti. Kaikki oli paremmin kuin täällä erämaassa.

Unohtivat vain tuossa vaiheessa erään melko oleellisen asian Egyptin oloista. Orjuuden. Ennen israelilaisten lähtöä faarao oli koventanut entisestään heidän olojansa. Israelilaiset olivat faaraon tiilitehdas. Tähän asti heille oli toimitettu tehtaalle valmiiksi olkia, mitä käyttää tiilen valmistuksessa. Nyt kuitenkin faaro oli lopettanut tämän käytännön ja israelilaiset joutuivat hankkimaan itse oljet. Kuiten sama määrä tiiliä täytyi valmistaa joka päivä. Tämä tarkoittaa nopeampaa työskentelyä tai pidempää työpäivää. Käytännössä vapaata aikaa ei jäänyt. Ja tänne, näihin oloihin israelilaiset nyt erämaasta halusivat palata.

Jumala huolehtii, ihminen valittaa

Israelilaiset olivat täysin sokeita sille, että Jumala oli huolehtinut heistä koko ajan. Jo lähtiessään Egyptistä he saivat egyptiläisiltä kultaa mukaansa. Kun ruoka loppui, Jumala antoi sataa mannaa taivaasta. Se pilaantui nopeasti, mutta sitä tuli joka aamu lisää. Jokaisen päivän tarpeeseen. Kun vesi oli lopussa, Jumala halkaisi kallion ja antoi vettä. Edes israelilaisten kengät eivät kuluneet tuon neljänkymmenen vuoden vaelluksen aikana. Jumala teki suurimpia ihmeitä juuri erämaassa. Alkaen heti meren halkaisusta.

Jumala siis piti koko ajan huolta kansastaan, mutta kansa vain nurisi. Jopa Moosekselle tuli hetkellinen epäuskon hetki, ja se maksoi hänellekin lipun luvattuun maahan. Mutta Mooses oli silti Jumalan mukaan nöyrin ihminen maan päällä. Ja ainoa, jolle Jumala puhui kasvoista kasvoihin. Mooses sai nähdä luvatun maan Jordan virran takaa, mutta virran yli hänkään ei saanut mennä.

Vain kaksi miestä alkuperäisistä lähtijöistä pääsi lopulta luvattuun maahan. He olivat Joosua ja Kaaleb. He olivat ainoa, jotka säilyttivät näkökykynsä koko matkan ajan. Ainoat, jotka eivät vaipuneet epäuskoon koettelemusten keskellä. He olivat ainoat, jotka uskoivat, että Jumala antaa maan heille, koska Hän on niin luvannut. Ainoat, jotka näkivät mahdollisuuksia siellä, missä muut näkivät mahdottomuutta. He olivat ainoat, jotka olivat valmiita menemään eteenpäin, kun muut halusivat peruuttaa. He kyllä tiesivät, etteivät saisi maata ilman taistelua haltuunsa, mutta he myös tiesivät, että Jumala on heidän kanssaan. He luottivat Jumalaan. Ja näin myös kävi, Jumala tuli Jerikon luona Joosuan luo ja sanoi itse sotivansa heidän puolestaan.

Asenne

Tämä on malli voittavasta asenteesta meillekin. Vaikka ja kun asiat ja olosuhteet muuttuvat, ei pidä unohtaa, että Jumala pitää meistä koko ajan huolta. Pidä siis hyvät välit Jumalaan, että näkösi säilyisi koko matkan, etkä sokeutuisi niin kuin israelilaiset erämaassa. Muista kiittää! Jos joku asia näyttääkin ensin huonolta, niin katso ympärillesi! Mitä kaikkea, on Jumala juuri sinulle antanut. On paljon mistä voit kiittää. Jos tuntuu siltä, että et ole saanut Jumalalta mitään merkittävää, niin aloita kiittämään pienistä asioista. Kun huomaat kiittää pienistä, niin ajan mittaan saat huomata saavasi kiittää koko ajan isommista asioista.

Rehellisesti sanottuna olen itse ollut aikanaan aikamoisen kiittämätön. Eikä se vieläkään aina niin helppo pala ole. Mutta Jumala muutti sydämeni ja aloin huomata pieniä asioita mistä kiittää. Esimerkiksi terveys. Vaikkei se ihan pieni asia olekaan. Itse jouduin sen menettämään, ennen kuin ymmärsin alkaa kiittämään siitä. Tai kahvihetki kesäisellä terassilla puutarhan tuoksuja haistellen, väriloistoa ihaillen ja kasvien ihmeellisyyttä ihmetellen. Oletko muuten koskaan ihmetellyt, kuinka ihmeellinen on esimerkiksi köynnöskasvin kyky kiertyä tolpan, kepin, tai oksan ympärille. Minusta on käsittämätöntä kuinka se on mahdollista... miten se kasvi sen osaa?

Ihmeitä tapahtuu, näetkö sinä?

Kun muutimme rivitaloon, aioimme asua tässä vain muutaman vuoden, kunnes saamme ostettua oman talon. Toisin kävi. Jouduimme luopumaan unelmastamme ja kaksitoista vuotta myöhemmin olemme yhä rivitalossa vuokralla. Pitkän aikaa inhosin kaikkea tässä asunnossa. Ja varsinkin siinä vaiheessa, kun kävi selväksi ettei oman talon ostaminen ole mahdollista. Se teki kipeää. Teki kipeää luopua unelmasta. Myöhemmin olen oppinut näkemään asioita eri valossa. Moni aikanaan sulkeutunut ovi onkin ollut Jumalan varjelusta. Ja kuten jo mainitsin, olen oppinut nauttimaan, arvostamaan ja suuresti kiittämään jopa pienestä kahvihetkestä terassilla.

Olen saanut omakohtaisesti nähdä ja kokea ihmeeksi luokiteltavia asioita. Ja uskon, että jos en olisi oppinut ensin kiittämään tuollaisista kahvihetkistä ja vastaavista, en olisi vielä koskaan saanutkaan sen enempää. Muista kiittää! Opettele näkemään Jumalan antama hyvä ympärilläsi. Ja opettele jakamaan sitä hyvää edelleen.

Jumala säästi kansansa erämaassa. Hän kitki rikkaruohot pois, jotta jäännös voisi pelastua. Ja tänä päivänä Israel kukoistaa ja vihdoin omassa valtiossaan. Ja vielä tulee Raamatun mukaan päivä, jolloin Israel nähdään täydessä loistossaan. Jumala ei ole hylännyt Israelia, eikä Hän hylkää sinuakaan. Anna Hänen kitkeä sinun elämäsi rikkaruohot pois.

- Samuli, 16.1.2014