Tuolta olen tulossa – tuonne olen menossa

Tuolta olin tulossa ja tuonne olin menossa, tokaistiin aikanaan suositussa sketsiohjelmassa. Mutta kuinka moni oikeasti tietää mistä on tulossa, saati minne on menossa. Todennäköisesti monikaan tämän päivän ihmisistä ei tunne omia juuriaan kuin korkeintaan iso-isovanhempiinsa asti. Ehkä saatetaan tietää, että suku on kotoisin vaikkapa Karjalasta. Tai että suku on tullut joskus 1800-luvulla Ruotsista Suomeen. Mutta kertooko se oikeasti, mistä sinä olet kotoisin? Missä juuresi ovat?

Juuret

Sain kerran käsiini vanhoja asiapapereita, joissa mainittiin muutamia sukulaisiani äitini puolelta. Jostain syystä minussa heräsi kiinnostus menneisyyteen ja varmaan koska olin puoli vuotta aiemmin jäänyt työttömäksi, minulla oli aikaa kiinnostua uudesta asiasta. Modernin tietoyhteiskunnan jäsenenä suuntasin luonnollisesti tämän juuri alkaneen sukututkimukseni tiedon valtameren ääreen internetin ihmeelliseen maailmaan. Syötin hakukenttään ensimmäisenä äitini isoäidin nimen ja painoin enteriä. En oikeastaan odottanutkaan, että hänestä mitään sieltä löytyy. Aikani hakutuloksia selattuani silmiini osui kuitenkin linkki, joka herätti mielenkiintoni. Painoin linkkiä ja sen jälkeen nälkäni alkoikin kasvaa entisestään. Seuraavien viikkojen aikana pääsin useamman sukupolven taaksepäin, muistaakseni tässä vaiheessa 1700-luvulle asti. Olinkin jonkin aikaa erittäin tyytyväinen itseeni ja suoritukseeni, kunnes mieltäni alkoi kaihertaa ajatus, j osko voisi päästä vielä pidemmälle.

Seuraavien kahden – kolmen kuukauden aikana käytin lähes kaiken aikani tuijottaen ja selaten ja vertaillen netin eri tietolähteitä. Tuloksena tästä kaikesta, sumenneiden silmien ja jäykistyneiden hartioiden lisäksi, oli sukupuu, joka kattoi aikajakson vuosien 2004 – 500 välillä. Äitini isoäidin äiti kuului hieman kuuluisampaan sukuun ja näin ollen moni muukin oli ollut kiinnostunut tämän suvun vaiheista. Ja kun siitä muutama sukupolvi taaksepäin vielä päästiin aatelisiin sukuihin, oli tehtäväni lähinnä vain selata muiden tekemiä selvityksiä ja verrata niitä toisiinsa. Näin pääsin lopulta niinkin pitkälle kuin vuonna 582 syntyneeseen kaveriin nimeltä Saint Arnulf of Metz, joka on mm. Kaarle Suuren (Charlemagne) iso-iso-iso-isoisä.

Mistä siis olemme lähtöisin. Löysinkö siis omat juureni ja missä ne ovat? Ovatko ne kenties isäni isän puolelta Orivedellä? Vaiko molempien mummojeni kautta Karjalassa? Vai kenties aatelisten kautta Ruotsissa... Saksassa... Unkarissa... Italiassa...? Mitä jos mennään vielä pidemmälle? Mitä sieltä tulee vastaan? Apinako...? Alkulima?

Alku

Tiedemiehet ovat selvittäneet, että ihmisen dna on kulkenut jossain vaiheessa jonkinlaisen pullonkaulan lävitse. Tutkijoiden mukaan 98% ihmiskunnasta olisi tuolloin tuhoutunut. Miksi on niin vaikea pitää totena Nooan todistusta vedenpaisumuksesta. Tieteen löytämät todisteetkin viittaavat selkeästi siihen. Miten muuten vuorten rinteiltä löytyisi kalojen ja äyriäisten fossiileja? Onko todellakin loogisempaa pitää apinaa ihmisen esi-isänä? Tai siis käytännössä jotain yksisoluista alkueläintä, joka sattuman oikusta alkoi elämään, ja miljardien vuosien kehityksen tuloksena siitä yhdestä solusta on kehittynyt ihmisen lisäksi kaikki muutkin elämänmuodot tällä planeetalla? Suorastaan naurettavaa! Uskovia pilkataan sittä, että he ovat heittäneet aivonsa narikkaan uskoessaan Raamatun älyttömiin sepityksiin Jumalasta. Mutta huomattavasti älyttömämpiä ajatuksia löytyy evoluutioteorian pohjalta tehdyissä teorioissa. Siis oletuksen pohjalta tehdään uusia oletuksia. Silti itse tiede ei ole ristiriidassa Raamatun kanssa. Onhan Raamatun tutkimuskin yksi tieteenhaara. Vedenpaisumus on vain yksi Raamatun totuuksista, joita tutkijoiden löytämät todisteet tukevat.

Miksi on niin vaikea pitää totena Raamatun luomiskertomusta? Jos et usko 1. Mooseksen kirjan tapahtumien olevan totta, kuinka voit uskoa mitään muutakaan Raamatun sisällöstä todeksi?

Itselleni on jo pitkään ollut selvää, että uskon Jumalan luoneen maailman, niinkuin se Raamatussa kerrotaan. Miksi? Koska se kerta kaikkiaan on järkevämpi vaihtoehto kuin sattuma ja evoluutio. Jumala ei tarvitse evoluutiota. Jos Hän voi luoda ihmiselle silmänräpäyksessä uuden sormen poikki menneen tilalle, tai uuden maksan tuhoutuneen tilalle, tai mitä tahansa uutta vahingoittuneen tilalle, niin kuin monissa ja taas monissa todistuksissa ympäri maailman ihmiset ovat kertoneet tapahtuneen. Jos Jumala voi nyt ja tässä tehdä tällaisia ihmeitä, yhtälailla Hän voi luoda niin koko maailman. Ja niin Hän on vielä tekeväkin ilmestyskirjan todistuksen mukaan. Hän luo uudet taivaat ja uuden maan. Eikä niiden luomiseen kerrota menevän miljoonia vuosia.

Miljoonien vuosien kerrostumat

Minua on aina vaivannut näissä vuosimiljoonissa geologiset kerrostumat. Jos, niin kuin väitetään, maan eri kerrostumien välillä on kulunut miljoonia vuosia, niin miten ihmeessä niiden kerrostumien rajat voivat olla niin tarkat? Siis ensin 10 miljoonaa vuotta kerääntyi tummaa maa-ainesta ja PAM! Yhtäkkiä alkoikin muodostua vaalea kerros seuraavat 15 miljoonaa vuotta ja taas PAM! alkaa seuraava kerros... Ja nämä kerroksethan eivät ole kovinkaan monia kymmeniä senttimetrejä paksuja. Ja silti löytyy pystysuuntaisesti eri kerrokset läpäiseviä fossiileja... mielenkiintoista!

Usko ja järki vastakkain - vai samalla puolella?

Aloin 15-16 vuotiaana uskoa Jumalaan, koska mielestäni Raamattu antoi parhaimman ja järkevimmän selityksen maailmankaikkeudelle ja elämän tarkoitukselle. Silti minunkin oli vaikea päästä irti opetetusta ajattelumallista tieteen ja uskon välillä vallitsevasta ristiriidasta. Nyt kun olen kaksikymmentä vuotta tutustunut Raamattuun ja muutenkin toivoakseni henkisesti kypsynyt ja elämänkokemusta on karttunut ja oma ajattelu on saanut enemmän tilaa, olen huomannut että valitettavasti tuo väite uskovien aivot narikkaan jättämisestä pitää jossain määrin paikkansa. En kerta kaikkiaan ymmärrä mikseivät ihmiset ajattele enemmän omilla aivoillaan, kun he lukevat Raamattua. Ehkä sen takia, etteivät he lue sitä. Kuunnellaan vain toisten puheita ja omaksutaan ja niellään kaikki mukisematta. Sen tarkemmin asiaa itse tutkimatta.

Raamattu kehottaa meitä koettelemaan kaiken ja pitämään sen mikä on hyvää. Mutta miten ihminen koettelee opetuksen, jos hän ei itse lue Raamattua? Ei mitenkään! Ah ja voi mahoton ja jumankauta juu nääs päivää, kuinka inhoankaan kaikenlaisia vanhoja letkauksia, joita pidetään itsestäänselvyyksinä. Niin itsestäänselvyyksinä, ettei vaivauduta huomaamaan niiden pohjautuvan väärin ymmärrettyihin Raamatun tulkintoihin. Esimerkiksi ”Jokaisella on ristinsä kannettavanaan” – annetaan ymmärtää, että kärsimys kuuluu jokaisen osaksi ja se on vaan kärsittävä. Ja unohdetaan täysin toivon evankeliumin näkökulma ja Jeesuksen sovitus ristillä. Ei sitä taakkaa tarvi lopun elämäänsä kantaa. (Lue lisää aiheesta: Risti ja taakka )

Usein kyllä kehotetaan olemaan liikaa järkeilemättä uskon asioita. Sanotaan ettei kaikkea tarvitse eikä voikaan ymmärtää. Ehkä ei, mutta kyllä tervettä kriittisyyttä ja järjen käyttöä ja ennen kaikkea asioihin perehtymistä tarvitaan jokaisella elämän alueella. Myös uskon asioissa. Sitä on asioiden koetteleminen. Kun elämme rukoillen ja tutkimme Raamattua rukoillen, niin Pyhä Henki on opettajamme ja auttaa avaamaan Jumalan Sanan. Ja mitä enemmän tutkimme Jumalan sanaa rukouksessa, sitä paremmin voimme kuulemamme opetuksen koetella Sanan valossa. Ja jos opetus on meille ennestään vieras, tulee meidän silloin opetuksen kuultuamme, palata siihen omassa rauhassamme ja tutkia Sanasta pitääkö opetus paikkansa.

Apt. 17:10-11 He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa.

Alku ja määränpää

Mutta koitetaanpa palata taas varsinaiseen aiheeseen, eli mistä olemme tulossa ja minne menossa.

...Nooa, Lemek, Metuselah, Henok, Jered, Mahalalel, Kenan, Enos, Set, Adam... Jumala!

Tässä pieni pätkä Raamatusta löytyvää sukuluetteloa. Kun tein omaa sukuluetteloani ja mietin missä ovat juureni, jouduin toteamaan etteivät ne löydy sen enempää Karjalasta kuin Toscanastakaan. Olinhan minä sitä aiemminkin ajatellut, mutta en kuitenkaan ajatuksella ajatellut. Nyt kun asiaa oikeasti tutki ja ajatteli, heräsi se aivan uudella tavalla eloon. Jumalassahan ne juuret todellakin ovat! Jumalasta olemme alkumme saaneet ja Jumalan luokse olemme menossa. Tämä antaa elämälle aivan uuden perspektiivin. Meillä on alku ja meillä on määränpää! Me tiedämme mistä olemme tulossa ja mihin olemme menossa. Meillä on tarkoitus! Elämä Jumalan lapsena!

18.2.2014
Samuli Saarinen


ps. Paljon muutakin, ja yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin voisi tästä asiasta kirjoittaa, ja sellaista mikä on tässä unohtunut huomioida, mutta silloin pitäisi jo ajatella pienen kirjan kirjoittamista. Tässä on annettu yksi näkökulma mielenkiintoiseen asiaan. Pyydän, ettet takerru kirjoituksen puutteisiin, vaan pidät sen mikä hyvää on.