Minä olen

"Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä". Tämä on kymmenestä käskystä järjestyksessään toinen. Olemme kuulleet tämän kyllin monta kertaa elämämme aikana, jotta muistamme sen kyllä hyvin. Mutta kuinka paljon tulee ajatelleeksi mitä kaikkea se pitää sisällään.

Raamatun kommentaarin mukaan se on alkuaan koskenut väärää valaa. Mutta en aio käsitellä tätä ajatusta tämän enempää. Sen sijaan tuon toisenlaisen näkökulman asiaan.

Raamatun Jumala, Israelin Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala... Häntä kutsutaan monilla nimillä, mutta Hän on itse antanut itsestään aivan erityisen nimen. Kun Jumala puhui Moosekselle palavan pensaan kautta ja kutsui hänet johtamaan Israelin kansan vapauteen, Mooses kysyi Jumalalta mitä hän sanoisi Israelilaisille, kuka hänet on lähettänyt? Tällöin Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se joka olen.... Sano: Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne ". Näin Mooses siis käytti Jumalan itse antamaa nimeä Minä Olen. Myöhemmin Jeesus käytti itsestään tätä samaa nimeä mm. sanomalla "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta".

Kun me ihmiset sanomme: Minä olen... Minä olen sinun isäsi..., Minä olen sinun poikasi..., Minä olen tehnyt tämän..., Minä olen saanut tämän aikaiseksi..., aukeaa mielenkiitoisia näköaloja.

Näköala 1

Useimmiten käytämme sanoja Minä Olen, korostaaksemme omaa osuuttamme tapahtuneeseen. Se on ylpeän sydämen puhetta. Haemme väistämättä omaa kunniaamme sanomalla, minä olen. Myös Nebukadnessar lankesi tähän ylpeyden ja ansaan katsoessaan valtakuntaansa ja sanoessaan: "Minä olen tämän saanut aikaan". Mitä tapahtui seuraavaksi? Kuningas mentti järkensä ja sen myötä valtansa ja joutui elämään erämaassa villieläinten lailla. Jumala ei jätä rankaisematta sitä, joka Hänen nimensä turhaan lausuu. Nebukadnessar otti Jumalalle kuuluvan kunnian itselleen sanomalla näin. Samoin mekin valitettavan usein toimimme. Otamme itsellemme Jumalalle kuuluvan kunnian. Vain Jumalalla on tarpeeksi natsoja sanoa: Minä olen tehnyt tämän.. Minä olen saanut tämän aikaan.. Minä olen luonut maailman... Minä olen saanut puut kasvamaan... Minä olen nostanut vuoret korkeuksiinsa... Minä olen synnyttänyt elämän... Minä olen isäsi... Minä olen.

Näköala 2

Aina kun sanomme Minä olen, julistamme ja todistamme, että tosiassa Jumala on asian takana, olipa oma motiivimme mikä hyvänsä. Sanoessamme lapsellemme, minä olen sinun isäsi, me julistamme Jumalan olevan hänen todellinen isänsä. Minä olen - sinun isäsi... Sanomalla: Minä olen rakentanut tämän... omat sanamme todistavat Jumalan olleen todellinen rakentaja. Me emme tosiasiallisesti voi sanoa, minä olen, koska ilman Jumalaa meitä ei olisi. Vain Jumala voi sanoa: minä olen...

On siis hyvin oleellista valita sanansa huolella. Tämä ei suinkaan tarkoita, että täytyisi lakata käyttämästä ilmaisua: minä olen. Mutta on hyvin tärkeää olla tietoinen siitä, kenelle kaikki kunnia tosiasiallisesti kuuluu.

Näköala 3

Käytämme ilmaisua: minä olen, koska olemme Jumalan kuvia. Jumalan kuvana käytämme myös Hänen nimeään. Me kannamme Hänen nimeään, koska Hän on meidät luonut. Jeesus sanoo, että Hänen nimessään on voima. Kun toimimme Hänen nimessään, Jumalan nimessä, meillä on kaikki voima ja kaikki valta, aivan kuten sillä, jonka nimessä me toimimme. Hän on valtuuttanut meidät siihen. "Jokaiselle joka uskoo, Hän antaa voiman tulla Jumalan lapseksi." Antaa voiman! Se ei siis ole automaattista. Jumalan lapseksi täytyy tulla. Ja Häneltä itseltään saamme siihen voiman. Se voima on Pyhä henki. Se on sama voima joka herätti Jeesuksen kuolleista. Tämän saman voiman Jumala lupaa jokaiselle lapselleen.

Jumalan nimen käyttö on jo luomisessa koodattu käyttäytymiseemme. Miksi emme vihdoinkin käyttäisi sitä niin kuin sitä kuuluu käyttää? Jumalan kunniaksi. Miksi on niin vaikeata uskoa todeksi, että kun puhumme Jumalan Sanaa, se ei tyhjänä palaa, vaan saattaa loppuun asti sen tehtävän, johon se on lähetetty. Siksikö, että kun sanomme sanan, niin mitään ei näytä tapahtuvan? Muistatko, kun Jeesus kirosi viikunapuun ja sanoi, että se ei ikinä enää kantaisi hedelmää? Mitä tapahtui, kun Jeesus oli näin sanononut? Ei mitään silmin nähtävää. Hän jatkoi opetuslapsineen matkaansa. Mutta seuraavana päivänä, kun he kävelivät puun ohi, oli se kuivettunut ja kuollut.
Kun sinä sanot sanan, alkaa tapahtua, vaikkei se heti näkyisikään.

Puhutaan Jumalan Sanaa, levitetään sitä, annetaan sen tehdä tehtävänsä. Puhutaan hyvää toisistamme ja toisillemme ja siunataan toisiamme, siis tehdään hyvää toisillemme. Me voimme istuttaa hyvyyden siemeniä niin paljon kuin vain ehdimme, Jumala antaa kasvun, ja ajallaan saamme myös niittää, mitä olemme kylväneet. Joka niukasti kylvää se niukasti niittää. Joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.

Kun Jeesus sanoi sanan, alkoi tapahtumaan... Kun sinä sanot sanan, alkaa tapahtumaan...

Ja minkälaisen sanan sanot, sellaisen hedelmän saat. Pahasta sanasta paha hedelmä – hyvästä sanasta hyvä hedelmä.


14.3.2014
Samuli Saarinen


ps. Paljon muutakin, ja yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin voisi tästä asiasta kirjoittaa, ja sellaista mikä on tässä unohtunut huomioida, mutta silloin pitäisi jo ajatella pienen kirjan kirjoittamista. Tässä on annettu yksi näkökulma mielenkiintoiseen asiaan. Pyydän, ettet takerru kirjoituksen puutteisiin, vaan pidät sen mikä hyvää on.