Odota Jumalalta

Joskus elämän sumupilvi voi saada meidät luovuttamaan ja estää meitä saamasta uudenlaisen siunauksen. Sumu estää meitä näkemästä selkeästi. Monesti suunnitellessamme jonkin uuden aloittamista olemme intoa täynnä ja haluaisimme samantien nähdä suunnitelmamme valmiina.
Kuitenkin, kun tulee aika aloittaa suunnitelman toteuttaminen, kaikenlaisia epäilyjä ja pelkoja nousee pintaan. Alamme pohtia suunnitelman mielekkyyttä, mitä muut ihmiset ajattelevat, epäilemme osaamistamme, löydämme suunnitelmasta liian monta ratkaisematonta ongelmaa ja kaikki alkaa tuntua liian ylipääsemättömältä. Emme näe asioita selkeästi, koska ajatuksemme hajaantuvat liian moneen kysymykseen kerrallaan. Jotta pääsee liikkeelle, on otettava askel kerrallaan. Aivan kuin sumussa, näet vain vähän matkaa ympärillesi, mutta kun otat askelia ja kuljet eteenpäin, myös uusi näkymä avautuu aina askelen verran edemmäs.

Olimme yhtenä syksynä perheen kanssa Lapissa lomailemassa. Olimme tehneet jo yhden tunturivaelluksen ja mieltämme kutkutti ajatus vielä toisesta retkestä ennen kuin pakkaisimme kamppeemme ja lähtisimme kotimatkalle. Ensimmäisellä vaelluksella sää oli ollut mitä parhain. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja näkyvyys tunturin huipulla oli huippuluokkaa.
Toisen retkipäivän aamuna oli kuitenkin aivan sumuista. Söimme aamiaista ja mietimme mitä tekisimme retken suhteen. Tunturille oli noin puolen tunnin ajomatka ja menisimme vielä kaupan kautta täydentääksemme eväitämme, joten totesimme, että siinä ajassa sumu mahdollisesti ehtii kyllä hälvetä. Päätimme siis lähteä kohti tunturia.
Tunturin juurelle päästyämme jouduimme kuitenkin pettyneenä toteamaan, että sumu ei tästä kyllä häviä mihinkään. Emme kuitenkaan halunneet kääntyä takaisin, vaan päätimme kaikesta huolimatta kiivetä ylös, jos ei muuta niin ainakin syömään eväät ja juomaan kaakaot. Päätimme siis nauttia ulkoilusta ja luonnosta, vaikkei näkyvyyttä ollutkaan kuin noin sata metriä.

Kulkiessamme alkutaivalta loivasti nousevaa metsäistä rinnettä hiljalleen muutaman asteen pakkasessa, luonto alkoi näyttää meille uusia elämyksiä. Edellispäivänä oli satanut kevyt ensilumi ja pieni pakkanen oli saanut puut ja varvut kevyen kuuran peittoon. Sumun keskellä tuntui kuin olisimme kävelleet taikametsässä. Varsinkin puurajan ylitettyämme kaikki varvut, jäkälät ja sammalet olivat huikean näköisiä niiden kimmeltäessä timanttien lailla vienosti sumun läpi tunkevan auringon valossa. Elämyksemme oli kuitenkin vasta alussa.

Nousimme ensimmäiselle huipulle ja katsoimme sopivaa paikkaa pysähtyä nauttimaan eväistämme. Valittuamme sopivat kivet istuimiksemme jaoimme leivät ja kaakaot ja istuimme nauttimaan. Sumu oli edelleen tiheä, vaikka aurinko yrittikin kovasti murtautua esiin. Vaikka emme pitkälle nähneetkään, pystyimme silti ihailemaan kuuran peittämää aluskasvillisuutta.
Aurinko ja tuuli kuitenkin tekivät koko ajan työtään ja saivat sumuverhoa paikoitellen repeilemään ja syötyämme eväät, ajattelimmekin jatkaa vielä hieman eteenpäin. Pienen hetken patikoituamme tulimme tunturin toiselle reunalle ja siellä sumu olikin hieman ohuempaa ja pystyimme jopa näkemään alas laaksoon. Koska näkyvyys oli näinkin hyvä päätimme vielä jatkaa hieman edemmäs. Seuraavalla huipulla nimittäin oli jo aivan kirkasta ja aurinko paistoi taivaan täydeltä. Päättelimme, että sieltä saattaisi olla hyvät näkymät tunturin toiselle puolen.

Nousu alkoi kuitenkin hiljalleen painaa jaloissamme ja otimme kiintopisteeksemme rinteestä yksinäisen vaivaiskoivun. Se ei ollut aivan huipulla, mutta kuitenkin niin korkealla, että sieltä jo täytyisi avautua huikeat näkymät. Pysähtyisimme sinne syömään toisen kattauksen makoisia eväitämme. Turha varmaan mainittakaan, mutta kun me lähdemme retkelle, ovat eväät ehdottomasti yksi pääosan esittäjistä. Siitä ei tingitä. Se on aina retken kohokohta. Mahtaisiko olla verenperintöä vaariltani, joka tarinan mukaan lähdettyään automatkalle Tampereen Härmälästä kohti itärajalla sijaitsevaa Parikkalaa, pysähtyi ensimmäiselle evästauolle jo 15 kilometrin päässä Messukylässä.

Päästyämme vihdoin ja viimein perille vaivaiskoivun luo, kadotettuamme välillä polun ja kiipeiltyämme vähintään nojatuolin kokoisten kivenlohkareiden ylitse, olimme suoraan sanottuna lopen uupuneita. Mutta se, mikä meitä odotti, oli todellakin sen vaivan arvoista.

Se näky oli varmasti yksi elämäni ihmeellisimmistä luonnon taideteoksista. Olimme nimittäin päässeet sumupilven yläpuolelle ja tuntui kuin olisimme olleet jossain monien kilometrien korkuisella vuorella. Todellisuudessa olimme siis noin 500 metrin korkeudessa Aakenus tunturilla lähellä Yllästä. Joka suunnalla, minne vain katsoimme, alapuolellamme oli aivan tasainen pilvimassa, joka hehkui aurinkon heijastuessa sen pintaan. Vain muutama korkeampi tunturin huippu näkyi jonkin matkan päässä sumumassan yläpuolella. Näkymä oli kerrassaan henkeäsalpaava. Kaivoimme siis taas eväät esiin ja istuimme lumoutuneina ja lähes sanattomina tuijottamassa tätä Luojan meille antamaa huikeaa näköalaa, jollaista emme aamulla lähtiessämme sumun ympäröimän mökkimme pihasta osanneet todellakaan odottaa tunturissa kohtaavamme. Yritimme epätoivoisesti räpsiä valokuvia maisemasta, mutta ne eivät lähellekään pystyneet kertomaan ja välittämään, sitä ihmeellisyyttä mitä siellä oikeasti näimme ja sen myötä koimme.
Se oli aivan mahtava lahja Jumalalta meidän perheellemme. Ja vain meille. Yksinoikeudella. Saimme katsella VIP-aitiossa, kun Hän maalasi eteemme tämän sykähdyttävän maiseman, jota kukaan muu maailmassa ei nähnyt. Hän järjesti sen vain meitä neljää varten. Uskomatonta! Mutta totta! Jumalalla on varaa tuhlata lahjojaan.

Jumala on yllätysten Jumala. Hänen suurimpia ilojaan on saada yllättää sinut kerta toisensa jälkeen. Ja aina uudella tavalla, jota et osaa odottaa. Ja hetkellä, jota et osaa aavistaa. Mutta sinun täytyy lähteä mukaan. Sinun täytyy suostua Jumalan johdatukseen.
Kiitollisuus ja ylistys ovat avain levolliseen, menestykselliseen elämään. Aloita päiväsi kiitoksella ja odota Jumalan ilmestymistä. Kaikessa mitä teet, jokaisesessa kohtaamisessa, jokaisessa hetkessä. Odota Jumalalta. Siis älä vain istu paikoillasi odottamassa, että elämäsi muuttuu mielekkääksi, vaan kulje eteenpäin odottavalla mielellä. Asenteella, joka uskoo, että Jumala kulkee mukana, ja on jo valmistanut tien edeltäkäsin sinun kulkea.
Tosin täytyy mainita, että joskus pelkkä istuminenkin voi toimia. Kerran eräässä tapahtumassa, halusin tavata erään henkilön ja koitin tavoittaa häntä aina tilaisuuksien väliajoilla. Mutta vaikka kuinka etsin ja kiersin, en löytänyt häntä. Väenpaljouden seassa kiertely alkoi pikkuhiljaa väsyttää ja jäin rauhalliseen sohvakulmaukseen istumaan ja lepäämään. Laittaessa silmäni kiinni tokaisin siinä ohimennen Jumalalle, että minä jään nyt tähän lepäämään ja odotan, että Sinä, Herra, tuot sen ihmisen luokseni, koska minä en häntä löydä, kiitos. Kului ehkä noin viisi minuuttia ja tämä etsimäni henkilö tuli samaiseen sohvanurkkaukseen, jossa minä jo olin mukavassa asennossa hieman lepuuttamassa silmiäni. Raottaessa silmiäni katsoakseni kuka viereeni tuli, olin yhtäaikaa täynnä hämmästystä ja suurta innostusta. Jumala oli kuullut pyyntöni ja täyttänyt sen.

Odota Jumalta suuria. Älä rajoita Häntä omalla rajoittuneisuudellasi. Odota joka hetki. Mutta älä kulje omaa tietäsi, vaan Hänen sinulle valmistamaansa tietä. Se on hyvä, rikas ja tapahtumia täynnä. Se on juuri sinulle sopiva tie. Mutta sinullakin on osuutesi. Mikä se on, mitä Jumala sinulta odottaa? Kuuntele mitä Hän sanoo sinulle Miikan kirjassa luvussa 6 jakeessa 8:

"Tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen."

Tämä on sinun osuutesi. Jeesus sanoi sen myöhemmin eri sanoilla: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Siis yhtä paljon kuin itseäsi, rakasta myös toisia ihmisiä. Tämä on se kartta, jolla pysyt sillä oikealla tiellä, jonka Jumala on sinulle valmistanut. Aina kun tästä periaatteesta poikkeat, eksyt myös pois tieltä ja joudut kivikkoon.
Pidä siis huoli, että sydämessäsi on aina tilaa toiselle ihmiselle, olipa hän kuka hyvänsä, jonka kohtaat. Aviopuolisosi, lapsesi, työtoverisi, vihamiehesi, tai kadunmies.

Moni asia elämässämme voi toimia sumun kaltaisesti ja estää meitä näkemästä asioita oikeassa valossa. Itsekkyys ja ylpeys, eivät luonnollisestikaan näe toisen ihmisen tarpeita, vaan keskittyvät omaan itseen. Tällöin ihminen kulkee täysin sumun sokaisemana, eikä hän ymmärrä nousta sumun yläpuolelle, jossa aurinko paistaa kirkkaasti. Näin hän jää ilman niitä lahjoja, joita Jumala olisi hänelle varannut. Koska ihminen, joka ei ole valmis antamaan, ei tule myöskään mitään saamaan.
Joka paljon kylvää, se paljon niittää, ja joka niukasti kylvää, se niukasti niittää. Samoin elämän vaikeudet ja ahdistukset saattavat kääntää ihmisen huomion vain omaan itseensä. Kuinka tästä selvitään, miten minä pärjään? Miksi minä joudun näin kärsimään? Mutta tämä on tie, joka johtaa katkeruuteen. Valittaminen ja nuriseminen on melkeinpä pahinta, mitä voit vaikeuksien keskellä tehdä. Kun Israelilaiset vaelsivat erämaassa, he jatkuvasti nurisivat Moosesta ja Jumalaa vastaan sillä lopputuloksella, että ainoastaan kaksi ihmistä lopulta pääsi luvattuun maahan niistä alkuperäisistä 2-4 miljoonasta, jotka lähtivät Egyptistä.

Sumun, vaikeuksien ja ahdistusten keskellä täytyy tehdä nimenomaan aivan päinvastoin. Kiitä ja ylistä Jumalaa. Tiedän, että se voi aluksi olla suunnattomankin vaikeaa. Olen sen itsekin joutunut kokemaan ja läpikäymään. Ja siksi neuvoni sinulle on: aloita pienestä. Aloita yhdestä asiasta. Kun aloitat yhdestä asiasta, tulet huomaamaan, että kiitettävää riittää loputtomiin.
Kiitos ja ylistys nostavat sinut sumupilven yläpuolelle nauttimaan kirkkaasta auringon paisteesta. Ja muista, että ylistäminen ei ole pelkästään kädet ylhäällä heilumista ja huojumista ja hallelujan hokemista, tai yksisäkeistöisen laulun toistamista mantran tavoin. Se on paljon muutakin, joka helposti jää huomiotta. Se on yksinkertaisesti Jumalan teoista kertomista. Kun me kerromme ihmisille, mitä Jumala on tehnyt, miten Hän on meitä koskettanut ja muuttanut elämäämme, me samalla automaattisesti ylistämme Häntä niiden tekojen tähden. Silloin me aivan käytännössä annamme kunnian ja kiitoksen Jumalalle. Ja näin ylistyksemme on hyödyksi monille, ei pelkästään itsellemme.

Jeremian kirjassa Baruk valittaa kovaa kohtaloaan pakkosiirtolaisuuden uhatessa, ja ettei Herra auta vaikka hän on valittanut itsensä uuvuksiin. Jumala vastaa Barukille näin: ”Sinä pyydät paljon! Alä pyydä, sillä minä annan tuhon kohdata kaikkia ihmisiä. Kuitenkin minä annan sinun säilyä hengissä, minne tahansa menetkin”. Aivan huikea vastaus! Älä valita, minne tahansa menetkin kukaan ei tapa sinua. Saat elää.

Olet elossa! Olet saanut elämän lahjan. Kiitä siitä ensimmäisenä. Onko sinulla aviopuoliso? Kiitä hänestä. Onko sinulla lapsia? Kiitä heistä. Onko sinulla asunto? Kiitä siitä. Onko sinulla ruokaa? Kiitä siitä. Oletko terve? Kiitä siitä. Onko ulkona kaunis ilma? Kiitä Jumalaa. Onko lähelläsi hyvät lenkkeilymaastot ja virkistysalueet? Kiitä Jumalaa. Maistuuko kahvi ja tuore pulla hyvältä? Kiitä Jumalaa. Löysitkö vapaan parkkiruudun juuri siitä, mistä halusitkin? Kiitä Jumalaa. Onko sinulla ystäviä? Kiitä heistä. Rukoile jatkuvasti heidän puolestaan. Kun Job rukoili ystäviensä puolesta, Jumala käänsi hänen kohtalonsa ja hän sai kaksinkertaisesti takaisin kaiken menettämänsä. Ja jos muistat, niin Job oli menettänyt todella paljon. Mutta vielä enemmän hän sai uutta tilalle.

Älä anna olosuhteiden tai itsekkyyden sumun sokaista itseäsi. Jos me olisimme jättäneet sumun takia turturiretkemme tekemättä, emme koskaan olisi saaneet nähdä ja kokea sitä ihmeellistä maisemaa. Jos sinä jätät suunnitelmasi toteuttamatta, koska olosuhteet ovat huonot, et koskaan tule saamaan niitä hienoja lahjoja, joita Jumala on sinulle varannut. Pyydä, että Jumala avaa silmäsi näkemään ja sydämesi antamaan. Sillä Jeesus haluaa antaa sinulle huikaisevan hienon elämän! Rukoile ja kiitä joka hetki! Odota joka hetki! Hän tulee yllättämään sinut!


2.4.2014
Samuli Saarinen


ps. Paljon muutakin, ja yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin voisi tästä asiasta kirjoittaa, ja sellaista mikä on tässä unohtunut huomioida, mutta silloin pitäisi jo ajatella pienen kirjan kirjoittamista. Tässä on annettu yksi näkökulma mielenkiintoiseen asiaan. Pyydän, ettet takerru kirjoituksen puutteisiin, vaan pidät sen mikä hyvää on.