Kätteni hipiään olen sinut piirtänyt

Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt - Jes. 49:16

Tänä päivänä tatuoinnit ovat jo niin yleisiä, että niitä näkee kaikkialla. Enää ne eivät kuulu vain merimiehille, vangeille tai rock-tähdille. Tatuoinnista on tullut muoti-ilmiö. Kaikenlaiset ihmiset sukupuoleen tai asemaan katsomatta hankkivat mitä erilaisimpia kuvia ihoonsa.
Kuten niin monessa muussakin asiassa, ihmisten motiivit vaihtelevat suuresti. Toiset ovat pinnallisia ja haluavat vain olla trendissä mukana ja valitsevat kuvia, jotka korostavat heidän omaa imagoaan. Tosin, oman itsen, oman persoonallisuuden ja egon esille tuominen, lienee jokaisella tatuoinnin ottajalla jonkin asteisena taustavaikuttajana. Hyvin monella tatuoinnin ottamiseen ja itse kuvaan liittyy kuitenkin myös jonkinlainen tarina. Halutaan kunnioittaa jonkin henkilön tai asian muistoa. Kuva otetaan esimerkiksi jonkin mullistavan elämäntapahtuman muistoksi. Jokin asia liittyy niin vahvasti itseen, että se halutaan tuoda näkyville. Halutaan, että muutkin näkevät sen. Mutta ennen kaikkea se otetaan itseä varten. Se muistuttaa menneestä ja on joka päivä mukana. Se auttaa käsittelemään tapahtuneita asioita. Niitä, minkä vuoksi kuva on otettu. Kuva iholla tekee asiasta konkreettisen.
Kuva voi myös liittyä ihannointiin tai kunnioitukseen. Kesäisillä uimarannoilla saattaa nähdä vaikkapa Marilynin tai Elviksen tatuoituna olkavarteen. Sotilailla ja joukkueurheilijoilla saattaa olla joukkueen tunnus tatuoituna. Se viestii kunnioitusta ja toisaalta ihmisen yhteenkuuluvuuden tarvetta. Tarvetta olla osallisena jossain itseä suuremmassa asiassa.

Haaveilin monesti nuorena ottavani rock-henkisesti käteni täyteen tatuointeja, heti kun saavuttaisin täysi-ikäisyyden. Uskoontulon myötä arvomaailmani onneksi hieman muokkaantui ja nämä haaveilemani kuvat eivät koskaan käsiini päätyneet. Sen sijaan oikeaan olkapäähäni päätyi heti kahdeksantoista täytettyäni Daavidin tähti. Olin sen Israelin lipusta löytänyt ja ihastunut sen näköön ja tietysti siihen, että se oli juutalaisen kansan symboli. Oikeastaan en tuossa vaiheessa täysin ymmärtänyt, minkä symbolin käteeni otin. Mutta motiivi oli tärkeämpi, kuin itse symboli. Ja niin se on vielä tänäkin päivänä. Itseasiassa motiivi on vain vahvistunut ajat myötä.
Vaikka Daavidin tähdellä, tai kirjaimellisesti Daavidin kilpi, ei ole suoranaisesti tekemistä Raamatun kanssa, se edustaa minulle ja aivan yleisestikin tänä päivänä juutalaisuutta. Olen uskoontuloni jälkeen aina pitänyt juutalaista kansaa tärkeässä asemassa. Vaikkakaan nuorena ei vielä hahmottanut juutalaisten erityiasemaa Jumalan silmissä, niin kuin sen sittemmin on saanut ymmärtää Raamatun tekstien kautta.

Muutamaa vuotta myöhemmin otin Daavidin tähden alapuollelle orjantappurakuvion, joka kiertää käden ympäri. Tämä oli minulle myös selvä arvovalinta. Tahdoin symbolin, joka kertoo Kristuksesta ja Hänen uhrauksestaan. Ja orjantappurakuvio oli siihen tarkoitukseen mitä mainioin.
Myöhemmin sain käsivarteeni vielä kolmannen, hieman erilaisen kuvan. Se ei kylläkään ole tatuointi, mutta se on melko väkevä kuva omalla tavallaan. Tämä kuva piirrettiin kirurgin veitsellä. Huomasin erään joulun alla kädessäni tummahkon epämuotoisen luomen, joka oli toiselta reunaltaan hieman punertava. Se oli käsivarteni takapuolella ojentajalihaksen ja kyynärpään välissä.
En tiedä mitä olen itsessäni peilin edessä ihaillut, kun sinne ylipäätään katseeni on osunut. Varmaankin ihastellut näyttävää hauislihastani. Tässä vaiheessa täytyy tehdä kaikille lukijoille selväksi, että yksikään lihaksistani ei ole kovinkaan massiivinen. Koska en laskimotukoksen jäljiltä ole pystynyt tekemään oikein minkäänlaista fyysistä rasitusta, olen suorastaan, jos en nyt aivan kuihtunut, mutta melkoisesti kaventunut kaikkialta muulta, paitsi jostain kumman syystä en vatsan alueelta. Minulla on yksi tuttava, no, on minulla enemmänkin kuin vain yksi tuttava, mutta tämä kyseinen tuttavani on minua noin kymmenisen vuotta nuorempi. Muistan kuinka hän teinipoikana oli aivan rääpäle. Hirmuisen pitkä ja laiha kaveri. Jossain vaiheessa hän innostui treenaamaan salilla. Nykyisellään hän muistuttaakin enempi takavuosien B-luokan toimintaelokuvien ruotsalaistähteä Dolph Lungrenia. Paitsi että on kyllä komeampi kuin herra Lungren. Ei millään pahalla häntä kohtaan. Kun tämä liki kaksimetrinen viikinki jännittää hauiksensa, omani näyttää lähinnä herneeltä.

Mitenkäs tämä nyt hauiksiin ja herneiseen eksyikin? Siitä luomestahan tässä oli tarkoitus kertoa. Niin, luomi siis jäi vaivaamaan minua ja soitin heti seuraavana päivänä ajan lääkärille, jotta se leikattaisiin pois. Jostain syystä luomea katsellessani, minulla oli selvä tunne, että se on huonolaatuinen. Minä vain tiesin sen. En oikeastaan edes huolestunut kovinkaan merkittävästi. Olin pikemminkin jo tässä vaiheessa kiitollinen, että olin huomannut luomen.
Mentyäni lääkärin vastaanotolle, hän katsoi luomea ja sanoi, ettei se hänen mielestään kyllä huonolle näytä, mutta otetaan pois jo niin haluat. Koska minulla oli hyvin vahva tunne, että se nimenomaan on huonolaatuinen, vastasin lääkärille, että haluan ehdottomasti sen pois. Lääkäri leikkasi luomen pois ja se laitettiin näyteastiaan ja lähetettiin laboratorioon tutkimuksia varten. Joulun jälkeen sain kirjeitse vastauksen tutkimustuloksista ja ne vahvistivat, että kyseessä oli todellakin melanooma, hyvin vaarallinen ihosyöpä. Sain myös kutsun lisäleikkaukseen, jossa poistettaisiin varotoimenpiteenä vielä lisää kudosta noin kahden senttimetrin säteellä paikasta, jossa luomi sijaitsi.

Kun lisäleikkaus oli tehty, sain ohjeeksi välttää kuormittamasta leikattua kättä. No, eipä kyllä tullut mieleenkään lähteä lumitöitä tekemään tuossa vaiheessa. Sen verran aristelin jopa kävelemisestä tullutta tärähtelyä kädessäni.
Illalla kuitenkin varovaisuuteni oli jo laantunut ja ottaessani tavalliseen tapaan reippain ottein paitaa pois päältäni, tunsin hieman kipua leikkaushaavassa. Se muistutti taas, että otetaanpa ihan rauhallisesti sen käden kanssa. Myöhemmin mennessäni nukkumaan, kipu alkoi voimistua ja yritin etsiä sopivaa asentoa, jossa käsi olisi saanut levätä rauhassa. Asettelin varovaisesti kättäni milloin mitenkin, mutta mikään asento ei tuntunut helpottavan kipua, joka vain voimistui entisestään. Ihmettelin kipua, koska olin kuitenkin saanut melko vahvaa kipulääkettä. Toisaalta, saattoihan olla myös, että leikkauksessa käytetyn puudutusaineen teho oli nyt loppunut.
Joka tapauksessa nukkumisesta ei tullut mitään. Turhautuneena nousin ylös sängystä ja menin vessaan. Istuin jonkin aikaa tuskissani pöntöllä ja rukoilin epätoivoisesti Jumalaa lievittämään kipua. Ja Jumala vastasi, jälleen kerran. Kun rukoiltuani nousin ylös, tunsin samalla lämpöisen kosketuksen leikkauskohdassa ja sillä samalla hetkellä kipu oli poissa. Olin hämmästyksestä hämilläni ja juuri kun olin alkamaisillani ylistämään Jumalan suorittamaa kivunpoistoihmettä, huomasinkin vuotavani verta.
Verta valui tasaisena norona siteen reunasta ja vaistomaisesti nostin kättäni ylöspäin ja toisella kädellä koitin puristaa vuotokohtaa. Sekunnin murto-osan mietittyäni tilannetta, huusin vaimolleni, joka oli jo käynyt nukkumaan, että nyt tulee sen verran verta, että on parempi soittaa ambulanssi.

Ensihoitajien saapuessa olin yhä vessassa, jossa istuin pöntön päällä kättäni pidellen. Hoitajat ottivat eteiskäytävään tuolin ja minut sitten siihen istumaan. Toinen hoitajista alkoi irrottaa sidettä, jotta olisi nähnyt, mikä siellä vuotaa. Kun hän sai siteen reunan auki, verta alkoi tulla entistä enemmän. Hoitajakin säpsähti ja sadatteli että mistä hemmetistä sitä oikein tulee! Siinä minä nyt istuin keskellä yötä eteisessä pelkät alushousut päälläni yltäpäältä veressä. Ajatuksissa kävi seuraavanlainen tapahtumakulku: Onpa vähän jännää, kuinkahan tässä käy? Mahtaakohan kohta mennä taju, miltäköhän se tuntuu? Olikohan tämä nyt tässä, tulikohan nyt lähdön aika? Hmm, tuskinpa vain, ei tunnu siltä. Ja toisaalta, minä olen Jumalan käsissä, joten kävi miten kävi, se on aina hyvä! Jälkeenpäin olen ollut onnellinen siitä, että juuri tämä viimeinen ajatus nousi kuin selkärangasta. Minä olen Jumalan käsissä. Silloin lopputulos on aina hyvä. Miksi siis murehtia!
Lähdimme sitten ambulanssiin vaimoni jäädessä pesemään verta pois eteisen lattialta. Ihme sinänsä muuten etteivät lapset heränneet, vaikka olimme koko episodin ajan aivan heidän huoneensa vieressä ja pidimme melkoista mekkalaa. Juttu päättyi hyvin ja lääkäri sairaalassa ompeli haavan uudelleen kiinni. Se oli ilmeisesti paitaa pois ottaessani hieman revennyt ja alkanut hiljalleen vuotaa ihon alle, jolloin paineen kasvaessa oli myös kipu koko ajan voimistunut. Ja noustessani wc:n pöntöltä paine oli repäissyt ihon auki ompeleen vierestä. Silloin pääsi paine laskemaan ja sitä myöten kipu hellittämään.

Jumala tiesi tämän jo etukäteen ja johti minut rukoilemaan kivun lievitystä. Mikä on todennäköisyys sille, että kipu hävisi samalla hetkellä, kun asiaa rukoilin? Joku voi ajatella, että miksei Jumala sitten parantunut samalla vaivalla vuotoa? Asia on yksinkertainen: pyysinhän rukouksessani, että Jumala ottaisi kivun pois. Haavan paranemisesta ei ollut puhetta. Toisaalta Jumala myös haluaa, että olemme riippuvaisia, paitsi Hänestä, myös toisistamme.
Jos Jumala suoraan, ilman välikäsiä aina poistaisi ongelmamme, tuloksena saattaisimme kadottaa yhteyden tähän maailmaan ja ihmisiin, joiden keskellä elämme.
Ja ennen kaikkea meidän tulee olla riippuvaisia muista uskovista. Olemmehan yhdessä Kristuksen ruumis, jonka pää Hän on. Tämän takia Jumala käyttää ihmisiä omassa työssään, ei välikappaleina, vaan osana työtä. Jumalan työssä ihminen on aina keskiössä. Kristus johtaa, mutta ruumis – ihmiset - tekevät käytännön työn.

Tuolla kirjoituksen alussa olevalla Jesajan kirjan kohdalla ovat monet uskovat perustelleet tatuointiansa. Niin minäkin. Kunnes kerran lueskelin taas kyseistä kohtaa ja mieleeni pälkähti, että mitähän tässä kohtaa sanotaan englanninkielisessä King James -käännöksessä, jota monet pitävät tarkinpana Raamatun käännöksenä. Luen monesti netissä eri käännöksiä rinnakkain, jotta saisin paremman kuvan tekstin tarkoituksesta. Netissä lukemisen yksi mainio puoli on myös, että tuo mainittu englanninkielinen käännös on linkitetty heprean ja kreikan kielten sanakirjoihin. Näin on helppo katsoa, mistä alkukielen sanasta on kulloinkin ollut kysymys. Ja vaikkei alkukieltä osaisikaan, voi lukea mitä siitä on englanniksi selitetty ja avattu sen merkitystä.
Nyt siis lukiessani tätä Jesajan kirjan kohtaa sekä suomeksi, että englanniksi, huomasin, että suomeksi kohta oli käännetty piirtää, mutta englanniksi graven. Sanakirja antaa alkukielen sanalle seuraavia merkityksiä:

julistaa
kuvata
esittää
säätää asetus (laki)
hallita
haava
hakata
kaivertaa
piirtää
omistaa (jollekin)
hauta

Näin tuo yksi alkukielen sana sen koko merkityksessään räjäytti tuon yhden jakeen sisällön. Kätteni ihoon olen sinut piirtänyt. Jumala kertoi jo etukäteen mitä Hän tulisi tekemään ristillä. Hän kuvasi koko Jeesuksen ristinkuoleman ja sovitustyön tuolla yhdellä lauseella. Siinä Jumala julistaa uuden asetuksen. Hän on maailman todellinen hallitsija. Jeesus on sovittanut kaikki sinunkin syntisi ja siksi sinun ei koskaan tarvitse kohdata rangaistusta synneistäsi. Ne on haudattu Jeesuksen mukana. Hän on tämän asetuksen allekirjoittanut ja kaivertanut sen merkiksi omiin käsiinsä. Se on omistuskirjoitus ja Hän on omistanut sen sinulle. Ja niin kauan kuin sinulla on tämä omistuskirjoitus hallussasi, olet pelastettu. Mutta jos hylkäät sen, Hän tulee hylkäämään sinut. Hän on maksanut sinusta kalleimmat lunnaat, mitä kukaan koskaan voi maksaa. Jeesus nousi haudasta, mutta sinun syntisi eivät sieltä nouse, vaan Jeesuksessa saat todellisen elämän ja vapauden synnin orjuudesta.

Nyt minulla on oikeassa kädessäni allekkain kolme häpeän merkkiä – kolme voiton merkkiä. Daavidin tähti oli natsi-saksan aikaan erottava merkki juutalaisten käsivarressa. Orjantappujakruunu oli häpäisynä laitettu Jeesuksen päähän. Myös arpi on häpeän merkki, koska se viittaa heikkouteen ja miehen heikkoutta on kautta aikain pidetty häpeällisenä asiana. Kuitenkin arpi on tosiasiassa merkki parantuneesta haavasta. Se on siis voiton merkki. Ja Daavidin tähti itsenäisen Israelin valtion myötä on tänä päivänä voiton merkki ja orjantappurakruunusta on tullut voiton merkki Jeesuksen ylösnousemuksen kautta. Kolme häpeän merkkiä, jotka ovatkin muuttuneet voiton merkeiksi.

Tatuointien ja arven asettelu kädessäni on mielenkiintoisen symbolinen. Ylimpänä on Daavidin tähti, kuin kuvaamassa Jumalan kuninkuutta ja ylintä hallintavaltaa. Sen alla orjantappura, Jeesus, joka uhrasi itsensä meidän puolestamme. Ja alimpana arpi. Ja kuten saatoitkin jo arvata, se kuvaa tässä Pyhää Henkeä. Mutta miten ihmeessä se sopii Pyhän Hengen kuvaksi, saatat ajatella. No, sallithan minun kertoa. Mikä olisikaan parempi kuvaamaan Henkeä, joka on paitsi Rauhan Henki, myös Toiminnan Henki.
Lisäksi Hän on myös Parajantajamme ja Lohduttajamme. Silloin kun Pyhä Henki astuu näyttämölle alkaa tapahtua. Ja kuten sanonta kuuluu: rapatessa roiskuu. Ja voisin sanoa, että Pyhä Henki on melkoinen rappaaja. Hän ei välttämättä ole kaikista helläkätisin silloin kun Hän toimii. Sanoisin, että Hänellä on välillä jopa yllättävän ronskit otteet käsitellessään ihmisen ylpeyttä. Mutta se kaikki tapahtuu rakkaudessa. Ja Pyhä Henki kyllä tietää, mitä ihminen kestää. Ei Hän anna kenellekään yli voimien. Mutta usein on tarpeen kovatkin otteet, jotta ihmisen ylpeys murtuisi. Sillä ei ihmisen ylpeys murru ilman vahvaa väliintuloa. Tai joissain tapauksissa tulematta jättämistä. Välillä Pyhä Henki jättää tulematta apuun, jotta ihminen huomaisi oman heikkoutensa ja sen, että hän aivan välttämättä tarvitsee Jumalan apua.

Oman lihan täytyy ensin väistyä, jotta Jumalan rakkaus pääsee parantamaan ihmisen sisimmän. Jouduin kirjaimellisesti luopumaan palasta lihaani, jotta vihollisestani, melanoomasta päästäisiin eroon. Leikkaamalla kasvain pois, se saatiin hävitettyä ja voitettua. Sen jälkeen haava sidottiin ja se sai arpeutua ja parantua.
Pienenä yksityiskohtana kerrottakoon, että sain... niin, en tiedä miten sinä ajattelet Jumalan puhuvan, mutta minä uskon, että Hän puhuu meille monin eri tavoin ja yksi niistä on Raamattu. Eikä pelkästään niin, että siellä kerrotaan Israelin kansan vaiheista ja profetioista tulevasta Messiaasta. Mutta myös niin, että Hän voi nostaa esiin erityisiä kohtia Raamatusta puhuakseen niiden kautta juuri sinun sen hetkiseen tilanteeseesi.

Sain siis Jumalalta Raamatusta kohdan, joka kuuluu näin:

Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua." (Jes. 41:13)

En enää muista sainko tämän ennen, vai jälkeen leikkauksen. Mutta joka tapauksessa se hyppäsi silmiini heti kun Raamattuni aukaisin ja se työntyi syvälle sisimpääni. Olinhan niin paljon rukoillut ja pyytänyt Jumalalta apua kaikissa vastoinkäymisissäni vuosien aikana ja aina vaan tuntui, että apu vain viipyy ja viipyy. Ja kuitenkin olen aina saanut avun. Koin sen ennen kaikkea vahvistuksena sen hetkiseen tilanteeseen. Olihan takanani oli jo velkaantuminen, vaarallinen laskimotukos ja totaalinen loppuunpalaminen. Ja nyt tuli vielä melanooma.
Jumala tarttui käteeni ja jouduin kirjaimelisesti luopumaan lihastani, mutta tuloksena oli parantunut haava ja voitto kuolemaan johtavasta taudista. Kun Jumala tarttuu meihin, joudumme myös vertauskuvallisesti luopumaan omasta lihastamme. Ja silloin tuloksena on parantunut sydän ja voitto kuolemaan johtavasta synnistä.

Näin Pyhä Henki toimii kohdallamme. Kun annamme Hänelle luvan, Hän alkaa käsitellä sisintämme. Yleensä se sattuu. Koska avonainen haava täytyy ensin puhdistaa. Myös sisimpäsi täytyy ensin puhdistaa omasta itsestäsi, itsekkyydestä, ahneudesta ja ylpeydestä. Tämä voi olla erityisen kipeä ja raskas vaihe elämässäsi. Mutta kun nämä ovat poissa, on sydämessäsi tilaa Jumalan rakkauden tulla ja alkaa parantava työnsä. Hän sitoo haavan erityisen hellästi ja lohduttaa sinua kivun keskellä.

Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt.

Kyllä sinä selviät! Itse taivaan Jumala on kanssasi!

Hän antanut sinulle lupauksen: Jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu (Joel 2:32). Ja tämän lupauksen Hän on allekirjoittanut omalla verellään, ja se on piirretty, tai kuten tatuointitermiä käyttääkseni, hakattu Hänen käsiinsä.

8.5.2014
Samuli Saarinen