Anna Jumalalle

"Joka köyhää armahtaa, lainaa Herralle, ja Herra maksaa takaisin hyvän teon" - San. 19:17

Se päivä muutti minua. Se oli aivan tavallinen päivä. Se ei mainittavasti eronnut eilisestä, eikä toissapäiväisestä, tai sitä edeltävästä. Ainoa ero oli siinä, että rahamme olivat loppu. Siis todellakin loppu. Kun katsoi pankkitilin saldoa, asiasta ei ollut epäselvyttä. Saldo näytti hulppeat viisikymmentäkolme senttiä ja palkkapäivään oli vielä viikko. Viisikymmentäkolme senttiä jaettuna viikon ajalle tekee seitsemän ja puoli senttiä päivää kohden. Siinä eivät kyllä parhaimmatkaan ruokatarjoukset ja kupongit enää auta.
Eihän tämä ensimmäinen kerta ollut. Päinvastoin, tilanne oli vuosien aikana tullut liiankin jo tutuksi. Liian läheiseksi oli käyneet myös nuo edeltävät päivät, jolloin viimeisen kahdenkympin setelin ja laskimen kanssa käytiin kaupassa armotonta neuvonpitoa. Kauppalistassa oli vaikka minkälaisia herkullisia gourmet tuotteita, kuten jugurttia tai kasviksia ja hedelmiä, mutta laskin oli ehdoton. Se käski valita: kinkku tai voi, molempia et saa.

Meillä oli siihen aikaan vielä yksi luottokortti, Stockmannin kanta-asiakaskortti, jäljellä. Aiemminhan olimme Visa-korttimme menettäneet maksuhäiriöiden vuoksi. Mutta olimme jo läksymme oppineet, velaksi ei osteta. Jos tulevasta palkasta käytetään edes vähänkin etukäteen, tulee ongelma moninkertaisena vastaan muutaman kuukauden päästä.
Luottokortin kanssa tämä tulikin kokeiltua monta kertaa, kun ei yhdestä kerrasta ilmeisesti oppinut. Mutta kun rahat oli loppu, oli luottokortilla helppo mennä ostamaan. Samaten magneettiraitaisen pankkikortin kanssa saattoi ostaa velaksi, vaikkei tilillä olisi ollut lainkaan katetta. Tili ylittyi, mutta tilinylitysmaksu oli varsin pieni senhetkiseen välittömään hyötyyn nähden.
Velaksi ostaminen on kuitenkin hyvin lyhytnäköistä ja suorastaan järjetöntä. Ihminen, joka ostaa velaksi, varsinkin jos hyvin tietää, että takaisnmaksu tulee olemaan vaikeata, on suoraan sanottuna tyhmä. Minä olin. Me olimme. Se tie oli tuskien tie. Kiitos Jumalalle, joka auttoi meidät oikealle tielle.

Se on ollut monen vuoden prosessi. Tätä kirjoittaessani meillä on enää kaksi maksuerää jäljellä. Saldo on vähentynyt huimasti pahimmillaan viisinumeroisena olleesta summasta. Tuon tarkemmin en tahdo summaa mainita. Tuohon summaan sisältyi autolaina ja muutama pienempi kulutusluotto. Loppusumma koostui rästiin jääneistä laskuista ja niistä aiheutuneista perintäkuluista, jotka olivat yhtä suuret kuin autolaina.
Toki maailmasta löytyy paljon ihmisiä, jotka ovat paljon meitä velkaisempia, mutta tämä summa ja sen lyhentäminen katkaisi meidän kameliltamme selän. Tämä velka vei minulta ja vaimoltani unelmamme, voimamme ja terveytemme. Se vei minut totaaliseen uupumukseen, sekä sairastutti meidät molemmat syöpään.
En oikeastaan edes halua luetella niitä kaikkia negatiivisia asoita, joita tämä velka on tuonut perheemme elämään. Koska tärkeämpänä pidän sitä, että kuitenkin kaiken ahdingon keskellä armollinen Jumala on antanut meidän viettää myös monta elämämme onnellisinta hetkeä kahden ihanan ja persoonallisen tyttäremme kasvua seuraten.
Olen saanut myös entistä läheisemmän ja todellisemman suhteen Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen näiden ahdistusten vuosien keskellä. Olen saanut todella oppia tuntemaan Hänen armollisuutensa ja ihmeellisyytensä ja hyvän tahtonsa minuakin kohtaan. Olen saanut vain ihmetellä, kuinka paljon Hän ihmistä arvostaa. Hän laittaa aina ihmisen edun oman etunsa edelle. Hän on jopa valmis luopumaan omasta kunniastaan ihmisen hyväksi. Vanhassa Testamentissa kyllä mainitaan usein, että Jumala ei jaa kunniaansa. Mutta Jeesus osoitti teoillaan ja etenkin ristinkuolemallaan, että Hän oli valmis luopumaan tuosta kunniasta, jotta voisi sovittaa ihmiskunnan synnin. Hän rakastaa ja kunnioitta meitä niin paljon. Ajattele, Hän pitää Sinua tärkeämpänä, kuin itseään.

Palataanpa takaisin tuohon päivään, joka tulisi muuttamaan minua. Rahamme olivat siis loppu ja jääkaapissakaan ei ollut muuta kuin valo jäljellä. Tosin jossain vaiheessa sekin kärähti ja paloi loppuun. Ruokaa kuitenkin pitäisi jotenkin saada hommattua. Ja kuten jo mainitsinkin, olimme tässä vaiheessa siis jo karvaasti oppineet, ettei velka ole hyvä ratkaisu. Olimme juuri kuukautta aiemmin tehneet vaimoni kanssa tämän päätöksen, että enää emme luottokorttia käytä.
Nyt olin siis ensimmäisen tulikokeen edessä. Pitäisikö päätökseni nyt, kun joudun tilanteeseen, jossa sen todella joudun koettelemaan. Pyytäisinkö joltain tutultani rahaa lainaksi? No, laina se olisi sekin. Unohdin siis sen vaihtoehdon samantein. Istuin työpöytäni ääressä, tuijottaen tietokoneen näytöltä pankkitilin saldoa ja miettien mitä tehdä. Työnteko ei sattuneesta syystä oikein maistunut. En kertakaikkiaan keksinyt miten tästä selvitään muuten kuin ostamalla velaksi. Kuitenkin sydämessäni jotenkin tiesin, että Jumala haluaa minulta nyt jotain muuta. Päätin siis rukoilla. Nousin tuoliltani ja kuljin toimistomme valokuvausstudion perällä sijaitsevaan pieneen varastohuoneeseen ja polvistuin sinne. En ollut tainnut aiemmin polvillani rukoilla, mutta nyt koin olevani niin heikoilla ja voimaton tilanteemme suhteen, etten olisi edes jaksanut seistä. Murtuneena kävin rukoukseen; Herra auta, anna meille jostain rahaa, ettei minun tarvitse ostaa velaksi. Herra, Sinä olet itse opettanut minua, että velka on väärä ratkaisu. Nyt kuitenkin olen tilanteessa, jossa joudun velaksi ostamaan, ellet Sinä meitä auta. Aamen.

Jumala laittaa meitä aina sopivin, hyväksi katsomineen väliajoin koetteelle. Hän tahtoo koetella uskoamme. Uskallammeko tosissaan jättäytyä Hänen käsiinsä, vai koetammeko itse järjestellä asioita. Tunnistatko itsesi tilanteesta, jossa olet rukoillut Jumalaa auttamaan, mutta sen jälkeen alkanut itse järjestää asioita kuuntelematta lainkaan, minkälaisen neuvon Jumala olisi antanut tilanteeseen. Koska joskus Jumala voi neuvoa sinua toimimaan ja taas välillä Hän käskee odottamaan, jotta Hän voi toimia. Tai Hän voi käskeä odottamaan, jotta Hän voi valmistaa sinulle tien, jota kulkea, ja sen jälkeen Hän käskee sinua lähtemään liikkeelle.
Sen lisäksi, että rukoilee ja vie asiansa Jumalalle, on erittäin tärkeää odottaa rauhassa ja kuunnella Hänen vastauksensa. Hän on nimittäin luotettavin neuvonantaja mitä maailmankaikkeudesta löytyy. Hänen neuvoillaan menestyt aina. Mutta sinun tulee ensin kuunnella niitä neuvoja ja sen jälkeen vielä noudattaa niitä.
Olisin voinut toimia tuossa tilanteessa samoin, kuin niin monta kertaa aiemmin. Rukoilla Jumalaa antamaan rahaa, ja sen jälkeen olisin mennyt kauppaan ja maksanut ostokseni luottokortilla. Se on epäuskoa. Se on suorastaan Jumalan halveksimista. Pyydät apua, vaikket oikeasti sitä usko edes saavasi. Miten surkea voi ihmisen usko välillä ollakaan. Itse häpeän suuresti niitä tilanteita, joissa en ole luottanut Jumalan mahdollisuuksiin.
Jumala voi, ja ennen kaikkea Hän HALUAA auttaa sinua. Mutta sinun pitää uskaltaa jättäytyä Hänen käsiinsä. Ja toiseksi, sinun tulee elää Hänen suhteensa kokosydämisesti. Sinun on luovutettava elämäsi kaikki osa-alueet Hänelle, jotta Hän voi sinua siunata kaikilla niillä alueilla, ja jotta Hän saa opettaa sinua luopumaan vääristä toimintamalleista, ja jotta et jäisi ilman yhtäkään kaikista niistä ihanista lahjoista, joita Hän sinulle on varannut.

Palasin työpöytäni ääreen ja päätin jatkaa työntekoa. Avasin meneillään olevan projektin tiedostot näytölle ja silmäilin mitä kannattaisi seuraavaksi tehdä. Oli tuskin kahta minuuttia kulunut siitä kun olin pienessä varastohuoneessa polvistunut rukoukseen, kun puhelimeni ilmoitti tekstiviestin saapuneeksi. Otin puhelimeni lukeakseni saamani viestin. Viesti oli vaimoltani ja se kuului kutakuinkin näin: Minna (nimi muutettu) toi meille myöhästyneen joululahjan 100e!
Olin järkyttynyt! Jumala oli kuullut rukoukseni ja mikä vielä vielä järkyttävämpää, vastannut siihen. Ja näin nopeasti! Olin häkeltynyt, hämmästynyt, epäuskoinen, iloinen, riemuissani, helpottunut, kauhuissani... Tunnesekamelskaani selittää se, etten vielä kovin montaa kertaa ollut kokenut näin konkreettista ja välitöntä rukousvastausta. Kiitin Jumalaa ja olin ihmeissäni.
Jumala vastasi rukoukseeni ystävämme kautta, joka meidän suureksi iloksemme oli kuuliainen Jumalalle ja on aina ollut lähimmäisistään huolehtiva ihminen. Joku voi ajatella, että olipas aikamoinen sattuma. Mutta minua huvittaa, että tämä "myöhästynyt joululahja" tuotiin samalla hetkellä vaimolleni, kun minä rukoilin Jumalalta apua. Ja sitäpaitsi, kenelle tulee mieleen tuoda joululahja helmikuun kolmannella viikolla.

Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä saat uhrata hänelle sen minkä olet luvannut. - Job 22:27

Tietäkää: Herra tekee omilleen ihmeellisiä tekoja. Hän kuulee minua, kun huudan häntä avuksi. - Ps. 4:4

Kun vanhurskaat huutavat apua, Herra kuulee ja pelastaa heidät kaikesta hädästä. - Ps. 34:17

Sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi. - Ps. 72:12

Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat. - Ps. 102:20

Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle. - Jes. 30:19

Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti. - 1 Joh. 5:14

Kuten huomaat, Raamattu on täynnä lupauksia siitä, että Jumala kuulee rukoukset ja myös vastaa niihin. Näin ollen voit olla varma, että Jumala kuulee myös sinun rukouksesi. Ja vastaa niihin. Mutta muista, että joskus vastaus voi viipyä monista eri syistä. Ja yksi syy siihen voi olla se, että sinä itse et ole vielä valmis vastaanottamaan. Saatat ehkä rajoittaa Jumalaa ja estää Häntä auttamasta sinua omalla toiminnallasi. Jos liian hanakasti hoidat ja järjestelet asioita ja itsepintaisesti pidät kiinni omista oikeuksistasi, ei Jumala tule sinua auttamaan. Hän odottaa, että olet ensin lopettanut räpiköinnin. Vasta sitten, kun myönnät, että et osaa itseäsi auttaa, Hän voi astua näyttämölle. Ja silloin alkaa tapahtua. Eikä aina sitä mitä olit odottanut, tai olisit halunnut tapahtuvan. Jumala ei aio päästää sinua helpolla. Jos Hänen mielestään, elämässäsi on jotain, mistä sinun tulee oppia pois, Hän kyllä hellästi rakastaen läksyttää sinua niin kauan, että olet asian oppinut. Ja sen jälkeen Hän voi antaa sinulle lopullisen avun asiaasi. Niin kuin esimerkiksi minun tapauksessani; Jumala ei maksanut velkaani pois vaikka pyysin, koska ensin minun tuli oppia uusi suhtautumistapa rahankäyttöön. Olin ollut hyvin itsekeskeinen ja ylpeä, ja lähinnä omaa etuani ajatteleva. Oma etuni meni lähes aina muiden etujen edelle. Ystävilleni sentään olin ystävällinen, mutta ventovieraille joskus jopa röyhkeä ja ylimielinen. Vaadin kyllä monesti omia oikeuksiani, mutta en huolehtinut velvollisuuksistani.

Jos Jumala olisi maksanut velkani pois, en olisi milloinkaan oppinut nöyrtymään ja myöntämään olleeni täysin väärässä ja kykenemätön itseäni auttamaan. Sen sijaan Jumala vastasi avunpyyntöihini herättämällä minussa kaipuun ja nälän, ja ravitsemalla minua sitten Sanallaan.
Hän alkoi järjestelmällisesti, yksi asia kerrallaan, näyttää minulle niitä epäkohtia, joita elämässäni oli ja joista minun tulisi tehdä parannus, jotta voisin elää täysipainoista ja siunattua elämää. Hän myös opetti, että jos en tekisi parannusta, Hän ei voisi siunata minua ja jakaa lahjojaan, joita Hän minullekin on varannut aivan käsittämättömän paljon. Minun tuli siis ensin oppia olemaan siunauksena muille, jotta voisin itsekin olla siunattu. Ja sama koskee sinuakin. Et nimittäin voi määrääsi enempää ottaa vastaan Jumalan lahjoja, koska sinulta yksinkertaisesti lopuu tila mihin lahjat laittaa. Mutta tähän tilaongelmaan on olemassa helppo ratkaisu. Jakaminen. Kun jaat omastasi, tai oikeastaan siitä, mitä olet Jumalalta saanut, siis Jumalan omaa, silloin Hän antaa sinulle lisää jaettavaa. Silloin varastosi on ylitsevuotava. Silloin sinulla tulee aina olemaan kaikkea yllin kyllin tehdäksesi aina kaikkea hyvää.

2 Kor. 6-15 Muistakaa tämä: joka niukasti [kaikissa toimissaan] kylvää, se niukasti [ylipäätään mitään] niittää, ja joka runsaasti [kaikissa toimissaan] kylvää, se runsaasti [kaikkea mahdollista] niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja [kaikenlaisia, mitä erilaisimpia], niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu: - Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen hyvyytensä kestää ikuisesti. Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua.
Te saatte kaikkinaista rikkautta [kaikki elämänalueet käsittävää rikkautta, siis aineellista, henkistä ja hengellistä pääomaa] ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta [kaikilla edellämainituilla alueilla]. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. [Osoittamalla anteliaisuutta, kunnioitusta ja rakkautta toisia kohtaan, toimit heille Jumalan kuvana, välität heille tosiasiassa Jumalan rakkautta, ja tulet antaneeksi monelle ihmiselle ehkäpä heidän tähän asti ainoan kokemuksensa Jumalan todellisesta olemuksesta ja Hänen hyvästä tahdostaan heitä kohtaan. ] Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin. Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!
(hakasulkeet ja lihavoinnit kirjoittajan)

Jotkut opettavat kylvämisen ja niittämisen periaatteesta kovin mustavalkoisesti ajatuksella, sitä niität, mitä kylvät. Eli jos kylvät leipää, niität leipää. Ja jos kylvät moottoripyöriä, myös niität moottoripyöriä. Ja oikeassahan he ovatkin, sillä jos kylvät omenapuun siemenen, saat omenapuun. Ja vehnänjyvästä kasvaa vehnää.
Mutta jos sallit, niin hieman laajennan asiaa. Raamatussa kylvö ja sitä seuraava niitto eivät aina mene näin yksioikoisesti.
Esimerkiksi Hoosea 10:12 sanoo seuraavasti:

"Kylväkää oikeudenmukaisuutta, korjatkaa uskollisuutta!

Eli tässä kohden niitetäänkin jotain aivan muuta, kuin mitä on alunperin kylvetty. Huomaamme tästä, että joskus hedelmät ovatkin yllätyksiä. Voisi ajatella, että Jumala on antanut sinulle, niin kuin minullekin ja jokaiselle meistä, pussillisen siemeniä. Ne ovat niitä luontaisia lahjoja, joita Hän on sinulle antanut. Niitä on helppo kylvää ja tuovat sinulle joka kuukausi tietyn sadon, joka ilmoitetaan numeroina pankkitililläsi. Mutta Hän on antanut myös toisen pussillisen toisenlaisia siemeniä, joista saattaa kasvaa yllättäviäkin hedelmiä. Niitä ei ole niin helppo ja houkutteleva kylvää, koska niiden kylväminen vaikuttaa työläältä ja monesti niin onkin. Mutta kun alat päämäärätietoisesti kylvää niitä, saatat vain hämmästellä, mitä kaikkea niistä kasvaakaan.
Silloin kun kylvämisen motiivina ja alullepanijana on Jumalan rakkaus, on siitä saatavat hedelmät mitä moninaisemmat. Kun kylvät siinä toisessa pussissa olevia rakkautta, ystävällisyyttä, huomiota, aikaa ja kunnioitusta, on sillä huomattavan suuret seuraukset. Sen lisäksi, että tulet itse saamaan samanlaista kohtelua osaksesi, muille antamasi kunnioitus alkaa luoda uutta heidän elämässään. Jumalan rakkaus ei voi olla vaikuttamatta rakkauden kohteeseen. Kun sanot kannustavan sanan epävarmalle ja annat huomiotasi, se saa hänet rohkaistumaan. Kun annat huomiotasi muiden hylkimälle, annat hänelle hänen omanarvontuntonsa takaisin. Mikä siunaus! Voit auttaa toista ihmistä tuntemaan itsensä arvokkaaksi, vain huomioimalla ja antamalla aikaasi hänelle. Samalla murskaat häntä sitoneet arvottomuuden ja itseinhon kahleet, sekä avaat hänelle oven täysin uuteen elämään. Tätä on se toisenlainen paasto, josta Jesajan kirjassa luvussa 58 puhutaan:

Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: "Tässä minä olen." Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi. Ja Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi. Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy.

Ystävämme osoittivat nämä Raamatunkohdat todeksi elämässään. Eivät he tienneet rahaa tuodessaan sen hetkistä akuuttia hätäämme, mutta kyllä he tiesivät kuitenkin minkälaisessa elämäntilanteessa me tuolloin olimme. He halusivat jakaa siitä, mitä olivat itse saaneet ja näin osaltaan auttaa meitä. Ja tuo sata euroa kuitui kokonaisuudessaan paljon suuremmaksi avuksi, kuin mitä kukaan meistä olisi tuona hetkenä osannut arvata.
Sillä sen lisäksi, että saimme ostettua tarvittavat viikon ruokatarpeet, saimme myös mittaamattoman arvokasta hengellistä pääomaa tästä tapauksesta. Ja nyt minä kirjoitan tästä tapauksesta sinulle ja taas hedelmää kertyy lisää.
Mutta eipä kukaan meistä osannut arvata sitäkään, että Jumala todella piti sanastaan kiinni loppuun asti ja maksoi ystävillemme tuon sata euroa moninkertaisesti takaisin. Nimittäin muutaman viikon kuluttua tapahtuneesta he saivat arpajaisvoittona tuliterän jääkaapin ja pakastimen vastikään ostamaansa uuteen, ensimmäiseen yhteiseen asuntoonsa. Näin heidän ei tarvinnut huolehtia niiden uusimisesta, vaan saattoivat käyttää säästyneet rahat asunnon remontointiin. Näin Jumala ihmeellisellä tavalla osoitti heille kunnioitustaan, kun he olivat kunnioittaneet Häntä auttamalla meitä.

"Joka köyhää armahtaa, lainaa Herralle, ja Herra maksaa takaisin hyvän teon" - San. 19:17


8.9.2014
Samuli Saarinen